CrossFit Games - mikä mahtava keksintö!

CrossFit Games on järjestetty joka kesä vuodesta 2007 lähtien. Gamesien urheilullisena tavoitteena on selvittää maailman kovakuntoisin mies ja nainen. Alussa Gamesit olivat lähinnä nappikauppaa, pienine osallitujamäärineen ja mitättömine palkintorahoineen. Ensimmäisiin CrossFitin mestaruuskisoihin pääsi ilman karsintoja ja osallistujia oli kaikkiaan noin 70. Maailman kovakuntoisin mies ja nainen tienasivat palkintorahaa, komeasta tittelistään huolimatta, vain $500. Sittemmin Gamesit ovat hieman paisuneet...

CrossFit Gamesien räjähdysmäinen kasvu

CrossFit Gamesit järjestettiin avoimina kaikille vain kahtena ensimmäisenä vuonna (2007&2008). Tämän jälkeen kiinnostus kilpailua kohtaan nousi niin suureksi, että tarvittiin jonkinlaiset karsinnat. Tätä varten kehitettiinkin niin sanotut regionalit eli alueelliset karsinnat. Alueelliset karsinnat kattoivat koko maailman jakautuen yli kymmeneen eri alueeseen. Ensimmäisiin regionaaleihin osallistui noin 1500 henkilöä, joista noin 150 parasta selviytyi itse Gameseihin (jotka miesten osalta voitto suomalainen Mikko Salo juuri tuona vuonna).

Tämän jälkeen suosio kasvoi kasvamistaan ja vuonna 2011 kilpailuformaattia päätettiin uudistaa jälleen. Kaksivaiheinen kilpailumuoto vaihdettiin kolmivaiheiseksi. Tämä uudistus viimeistään räjäytti crossfitin suosion. Kolmivaiheisen kilpailumuodon uusin vaihe on niin sanottu open-vaihe, joka on nimensä mukaisesti avoin kaikille ihmisille ikään ja fysiikkaan katsomatta. Avoimissa karsinoissa koko maailmalle julkaistaan yksi harjoitus per viikko muutaman viikon ajan ja jokaisella on vajaa viikko aikaa suorittaa kyseinen harjoitus joko virallisen CrossFit-valmentajan valvonnassa tai videoida se suoraa Gamesien internet-sivuille.

Kuten todettua osallistujamäärät ovat nousseet käsittämätöntä tahtia vuosi toisensa jälkeen ja ensimmäisen vuoden 70 osallistujaa on muuttunut tänä vuonna käsittämättömään 138 000 kilpailijaan. Ymmärtääkseni kyseessä onkin nykyisin maailman suurin yksittäinen urheilukilpailu osallistujamäärällä mitattuna. Alla oleva graafi antaa hieman perspektiiviä, kuinka räjähdysmäistä kasvu on todella ollut. Todettakoon, että kasvu tulee taatusti jatkumaan voimakkaasti vielä vähintään muutamia vuosia.

 

 
Lienee sanomattakin selvää, että myös kilpailujen taso on samalla muuttunut äärimmäisen kovaksi. Nykyisin suurin osa huipuista on käytännössä täysipäiväisiä crossfit-ammattilaisia, pyörittäen usein omaa salia tai/ja valmentaen muita. He treenaavat kuin ammattiurheilijat, joten harrastelijoilla ei enää nykyisin ole asiaa kärkisijoille edes karsinnoissa.

Myös oman mausteensa soppaan tekevät nousseet palkintorahat. Ensimmäisistä kilpailuista tienasi mainitut $500, mutta tänä vuonna tarjolla oleva potti sekä parhaalle miehelle, että parhaalle naiselle on jo hurja $250 000! Ja veikkaan, että palkinto tulee kasvamaan yli miljoonan dollarin lähivuosien aikana.

Crossfit on hyvää bisnestä, osa 1

Crossfit on hyvää bisnestä sen omistajille

Crossfit on bisnesideana nerokas. Täytyy vain ihailla amerikkailaisten kykyä luoda asiasta kuin asiasta menestyvää liiketoimintaa. Kaikki on alun perin toki vain kuntoiluohjelma ja varmasti sellaiseksi se tarkoitettiin.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomattiin, että lajilla on valtava markkinapotentiaali kunhan sitä osataan markkinoida oikein. Niinpä laji päätettiin tuotteistaa ja se onkin tätä nykyä virallinen tuotemerkki nimeltään CrossFit, jonka ympärille on perustettu yhtiö nimeltään CrossFit, inc. Lajin tuotteistaminen on nerokasta, mutta silti hieman outoa. Kuulostaisi mielestäni melko oudolta jos joku omistaisi vaikkapa jalkapallon tuotemerkin ja kaikki oikeudet siitä, missä sanaa football saa käyttää. Toki on olemassa FIFA joka määrää tahdin pitkälti jalkapallomaailmassa, mutta ei edes se omista jalkapallon virallista tuotemerkkiä.

CrossFit on melkoinen rahantekokone. (Kuva: Adrew Magill [flickr])

Mistä CrossFit inc. sitten saa rahansa? 

Pääasiallisia rahanlähteitä on muutamia:

• Vuosittainen lisenssimaksu $3000 - Jokaisen CrossFit-salin pitäjän täytyy maksaa vuosittainen lisenssimaksu, jotta he saavat käyttää nimeä CrossFit salinsa ja harjoitteidensa yhteydessä. Saleja on tätä nykyä pystyssä maailmassa jo yli 6100. $3000 * 6100 = $18 300 00 

• Sertifioidut valmentajat $1000 - Jokaisen virallisella salilla tunteja vetävän henkilön täytyy olla sertifioitu valmentaja. Serfitioidun valmentajan Level 1 -kurssi maksaa $1000. Lisäksi jo sertifioitujen valmentajien on käytävä jatkokursseja tietyin väliajoin hinta $500.

• CrossFit Games osallistumismaksu $20 - Maailman laajuisesti CrossFit Gameseihin (open vaiheeseen) osallistui tänä vuonna 138 000 ihmistä. $20 * 138 000 = $2 760 000

• Mainostulot ovat valtavat. Reebok on CrossFitin kanssa lähes avioliitossa ja näyttää saaneen yksinoikeuden lajiin. Voi vain kuvitella kuinka valtavat rahat näissä sopimuksissa liikkuvat.

Ja mikä parasta Crossfit inc. ei joudu itse juurikaan ottamaan riskiä. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, mutta yksittäiset saliomistajat kantavat kaiken riskin salinsa kannattavuudesta.

Crosfit on hyvää bisnestä -sarjan toisessa osassa tarkastelen asiaa enemmän saliomistajan kannalta. Nyt ei muuta kuin, treenailemisiin!

Kippaaminen crossfitissä

Kippaaminen helpottaa liikkeitä. (Kuva: Scott Crawford [flickr])

Kippaaminen eri liikkeissä on aiheuttanut paljon keskustelua crossfit-piireissä. Kun mainitsee sanan crossfit, niin monen ihmisen verkkokalvoille piirtyy välittömästi kuva henkilöstä tekemässä kippileuanvetoja. Kippaaminen mielletäänkin erittäin vahvasti lajiin ja jopa virallisissa esittelyvideoissa on lähes mahdotonta välttyä kippaustekniikan näkemiseltä. Jokaisella lajigenren jäsenellä on oma mielipiteensä asiasta. On argumentteja puolesta ja vastaan, on hyviä ja huonoja perusteluja.

Mitä kippaaminen on?

Kippaamiselle ei liene suomen kielessä (ainakaan vielä) virallista määritelmää. Oman näkemykseni mukaan kippaamisella tarkoitetaan suoritettavan liikkeen vauhdittamista ja helpottamista. Useimmiten kippaamisessa käytetään vartaloa ikään kuin heilurina, joka vähentää työmäärää itse liikettä normaalisti tekeviltä lihaksilta. Esimerkiksi kippileuanvedoissa pyritään tuottamaan vauhtia alavartaloa ja lantiota hyväksi käyttäen.

Asia mikä monelta kuitenkin useimmiten jää huomioimatta on se, että myös kippaamista on harjoiteltava - ja paljon. Klassiset heitot: "Kyllä minäkin kippaamalla tekisin 50 leukaa." eivät aina ole aivan loppuun asti mietittyjä. Jos ensimmäistä kertaa lähdet tekemään vaikkapa kippileukoja, niin todennäköisesti ne ovat vain raskaampia kuin normaalisti tekemäsi leuat.

Miksi kippaamista käytetään?

Suurin yksittäinen syy on puhtaasti siksi, että se on sallittua. Miksi joku ei helpottaisi ja nopeuttaisi liikettä jos niin saa tehdä. Otetaan vertailuksi vaikkapa 100 metrin kilpajuoksu. Miksi joku kävelisi matkan jos myös juokseminen on sallittua?

Toinen syy kippaamisen käyttöön on toistomäärien kasvattaminen. Kippaamalla ihmiset pystyvät suorittamaan useampia leuanvetoja, käsilläseisontapunnerruksia tai vaikkapa muscle-uppeja putkeen. Kovin moni edes crossfit-piireissä ei pysty tekemään vaikkapa 20 leuanvetoa putkeen, mutta melko monilta se onnistuu kippaustekniikan avulla.

Kolmantena perusteluna voidaan nähdä niin sanotun intensiteetin nosto harjoittelussa. Kippaamisessa käytetään yleisesti ottaen useampia lihaksia ja näin hengitys- ja verenkiertoelimistö joutuu kovemmalle rasitukselle, joka taas nostaa sykettä. Näin ollen kippaamisella voidaan päästä korkeampiin syketasoihin sellaisissa liikkeissä, jotka eivät normaalisti rasita niin suuresti hengitys- ja verenkiertoelimistöä.

Onko tässä mitään järkeä?

Oma mielipiteeni on, että kippaamisessa on järkeä niille, jotka aikovat joskus kisata crossfit-kilpailuissa. Silloin tekniikka on hiottava äärimmilleen liikeessä kuin liikeessä ja mietittävä nopeuden lisäksi "taloudellisuutta" eli sitä miten kehoa kuormitettaisiin mahdollisimman vähän missäkin liikkeessä. Kippaamisen osaaminen ja taidokas hyödyntäminen ovat edellytyksiä kilpailuissa pärjäämiselle.

Normaalille harrastelijalle, kuten itselleni, en näe kippaamista kovin hyvänä ilmiönä. Tietyissä liikkeissä kippaaminen on hyvä keino helpottaa liikettä turvallisesti (esimerkiksi käsilläseisontapunnerrus), mutta monissa kippaustekniikoissa piilee vaaroja, joita ei tule heti ajatelleeksi. Esimerkiksi kippileuanvedoissa olkapäät altistuvat valtavalle rasitukselle ja myös kyynärpäiden seutu on lujilla johtuen heilunnasta ja mahdollisesta heikosta kippitekniikasta. Lisäksi kämmenet joutuvat kippileuoissa kovan rasituksen kohteeksi kuten alla olevasta kuvasta voimme havaita.

Kädet ovat kovilla kippileuanvedoissa. (Kuva: Randy Lane [flickr])

Loppusanat

On mietittävä aina tapauskohtaisesti, milloin kippaaminen on järkevää ja milloin ei. Jokainen voi kysyä itseltään: miksi kippaan tässä harjoituksessa ja hyödyttääkö se minua matkalla kohti omia tavoitteitani? Jos henkilö päätyy harjoittelemaan ja tekemään liikkeitä kippaamalla, tulisi hänen aina harjoitella kyseisiä liikkeitä myös niin sanotulla normaalilla tyylillä. Perustyylillä tehtynä rasitus kohdistuu juuri siinä liikkeessä tarvittaviin lihaksiin ja näin kehittää niitä tehokkaammin. Lisäksi kilpailuissakin voi tulla eteen (ja on monelle varmasti jo tullutkin) tilanteita, joissa kippaaminen ei olekaan sallittua vaan liikkeet pitää tehdä "strictinä" eli heilumatta.

Oli miten oli, kippaaminen ja crossfit tulevat kulkemaan käsikädessä niin pitkään kuin se on kilpailuissa sallittua, piste.

Oma taustani

Olen suomalainen miesopiskelija ja intohimoinen urheiluihminen. Seuraan urheilua laidasta laitaan, aina dartsista painonnostoon ja kaikkea siltä väliltä. Oma taustani urheilun saralla sisältää yli kahdenkymmenen vuoden jalkapalloharrastuksen, juniorijääkiekkoilun sekä viimeisten vuosien kuntosali- ja crossfit-harrastuksen. Näiden lisäksi olen liikkunut koko ikäni, käytännössä päivittäin. 

Urheilu onkin valtava osa elämääni ja suuri osa arvomaailmastani on muokkautunut urheilun parissa. Kilpailuhenkisenä ihmisenä urheilu ja liikunta herättävät minussa suuria tunteita ja saavat ajoittain - muuten niin perusrauhallisen suomalaismiehen - veren kiehahtamaa ja näkemään punaista. 

Liikkumisessa kiehtoo myös sen positiivinen voima, josta saa valtavia onnistumisen tunteita, niin yksilönä kuin ryhmänäkin. Urheilu on lisäksi kenties maailman suurin yhdistävä voima, joka antaa miljardeille ihmisille ympäri maailmaa iloa, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sisältöä elämään. Joku on joskus sanonut, että jalkapallo on maailman suurin yhteinen kieli ja mielestäni se kuvaa loistavasti urheilun merkitystä.

Crossfit saapui elämääni noin kolme vuotta sitten, jolloin näin ensimmäiset videot lajista. Kuten useimmat meistä, innostuin välittömästi lajista ja sen kyvystä haastaa ihmistä äärimmilleen. Olin jo muutamia vuosia harrastanut perinteistä kuntosaliharjoittelua ja opiskellut sitä itsenäisesti lukemalla valtavia määriä aihetta käsitteleviä tekstejä. Kaipasin kuitenkin vaihtelua harjoitteluuni ja kuntosaliharjoittelu ei vastannut täysin tavoitteitani, sillä halusin olla yhtäaikaisesti voimakas, nopea ja ketterä. Tähän crossfit sopi kuin nenä päähän.

Jonkin aikaa crossfittiä harrastettuani aloin yhä enenevissä määrin kiinnittää huomiota lajin ympärille rakentuneeseen (lue: rakennettuun) ilmiöön ja hypetykseen. Markkinointi onkin samanaikaisesti crossfitin hyve ja pahe, tuoden ihmisiä lajin pariin ja samalla ärsyttäen ihmisiä. 

Blogissa tulen kirjoittamaan pääosin crossfittiin liittyviä kirjoituksia laidasta laitaan. Tulevia aiheita tulevat olemaan ainakin crossfitin markkinointi, kaupallisuus, yleinen crossfit-manian käsittely sekä lajin tekniikat ja niiden järkevyys. Lisäksi tulen kirjoittamaan crossfitin kannattavuudesta yksittäisen salin perustajan kannalta sekä lajin positiivisista terveysvaikutuksista.

Pysykää linjoilla ja laittakaa runsaasti kommentteja sekä kysymyksiä tulemaan!